Pehmolelu aikuiselle - mitä ihmettä?

Hiljattain minulle tapahtui jotain, mikä teki minut erittäin iloiseksi. Kävin parin aikuisen ystäväni kanssa Museokeskus Vapriikissa ja poikkesimme myös museomyymälässä. Siellä ystäväni pysähtyivät pehmoleluhyllyn luo ja alkoivat keskustella pehmoleluista. Hetken päästä toinen heistä oli jo ostamassa itselleen niistä yhden. Hänellä ei ollut koskaan ollut pehmoleluja, mutta nyt hänestä tuntui, että se voisi tuoda kivan lisän elämään.

Katselin touhua sivusta hymyillen. En itsekään ole koskaan ollut mitenkään erityisen viehtynyt pehmoleluihin. Niitä katsellessa huomioni kiinnittyi kuitenkin pöllö-pehmoleluun, koska olen aina tykännyt pöllöistä. Huvin vuoksi kokeilin nostaa sen hyllystä ja painoin sen rintaani vasten. Siinä samassa sisälläni tapahtui jotain suurta. Kiinnyin pöllöön välittömästi. Se oli pehmoinen, mutta samalla sen verran kova, että sitä oli erittäin miellyttävä pitää lähellä. Se tuntui pieneltä vauvalta. Tajusin, etten mitenkään voisi jättää sinne sinne. Se lähtisi mukaani ilman muuta.

Heti pöllön ostettuani keksin sille nimenkin. Siitä tuli Pampula. Kotona lapset olivat ensin hieman ihmeissään siitä, että äiti osti itselleen pehmolelun, mutta hyvin pian he sopeutuivat asiaan. Nuorempi tyttäreni kysyi, että saako hän hoitaa Pampulaa, mihin tietysti annoin luvan. Vanhempi tyttäreni puolestaan kiikutti seuraavana aamuna sen kainalooni, kun vielä nukuin sängyssä.

Tuntuu aivan siltä kuin Pampulasta olisi tullut yksi perheenjäsenemme. Tämä kaikki kuulostaa todella oudolta, tiedän. Niin minäkin ennen ajattelin, mutta Pampula muutti kaiken. Olen käynyt läpi dialektisen käyttäytymisterapian ja siinä yksi opeteltavista taidoista oli itsensä lohduttaminen aistien kautta. Tässä on kysymys nimenomaan siitä. Vaikka Pampula on söpö, niin vielä tärkeämpää minulle on se, miltä se tuntuu, kun pidän sitä rintaani vasten.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että pehmolelun halaaminen tai sylissä pitäminen voi tuoda paljon lohtua erityisesti niille, jotka minun tavallani ovat rikkinäisiä sisältä. Se nostaa pintaan hoivavietin ja synnyttää rakkauden tunteita pehmolelua kohtaan. Tätä tietenkin harva myöntää, koska se kuulostaa niin pöljältä. Onneksi nykyään aikuisetkin saavat olla tässä suhteessa pöljiä. Kannustan kaikkia lämpimästi kokeilemaan pehmolelun halaamista, koska sillä voi oikeasti olla yllättäviä, myönteisiä vaikutuksia omaan tunnemaailmaan.




Kommentit