Uusi itsehoito-opas Viisas mieli tarjoaa eväitä tunnemyrskyn keskelle

Kirjakauppoihin ilmestyi hiljattain kiinnostava itsehoito-opas Viisas mieli, joka on suunnattu erityisesti tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville, esimerkiksi niille, joilla on todettu epävakaa persoonallisuushäiriö, sekä heidän läheisilleen. Hankin kirjan, koska kannan itsekin tuota diagnoosia. Kirja perustuu dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja se esittelee lukuisia taitoja, joiden avulla tunneperäisesti vaikeista tilanteista voi selviytyä rakentavalla tavalla.

Olen lukenut kirjaa tähän mennessä puoleenväliin saakka ja minun on pakko todeta, että se on aivan mahtava teos. Se on erittäin helppolukuinen ja ymmärrettävä ja avaa kiinnostavasti ikkunan tunneperäisten traumojen ja tunnesäätelyvaikeuksien syntyyn ja seurauksiin.

Kirjassa esitellyt taidot on ryhmitelty isompien kokonaisuuksien alle. Näitä kokonaisuuksia ovat hyväksyvä tietoinen läsnäolo, tunnesäätelytaidot, vuorovaikutustaidot, äärimmäisten tunteiden sietotaidot ja keskitien taidot.

Primaaritunne ja sekundaaritunne

Kirjassa toistuvat termit primaaritunne ja sekundaaritunne. Primaaritunne eli ensisijainen tunne herää tavallisesti laukaisevan tapahtuman jälkeen. Joku esimerkiksi puhuu meille epäystävällisesti tai ystävä peruu tulonsa. Tästä seuraa pettymyksen tunne. Tunteen herättyä alamme puhua itsellemme tuomitsevasti, sanoa esimerkiksi, että ”olen mokannut, koska näin kävi eli olen huono ihminen”. Tuomitsevaa ajatusta seuraa puolestaan sekundaaritunteet eli toissijaiset tunteet, joita voivat olla esimerkiksi syyllisyys ja häpeä.

Tietoinen läsnäolo

Tietoisella läsnäololla tarkoitetaan kirjan mukaan tarkkaavaisuuden tietoista ja tarkoituksellista kohdentamista nykyhetkeen avoimen vastaanottavaisella ja arvottamattomalla tavalla, ystävällismielisesti ja hyväksyvästi. Tarkoituksena ei ole tyhjentää mieltä ajatuksista, vaan yksinkertaisesti antaa ajatusten tulla ja mennä ilman, että tempaudumme ajattelemaan niitä sen pidemmälle.

Tavoitteena on tunnustelemalla löytää primaaritunne, joka meillä herää. Jos emme tunnista sitä, herkimmät tunteemme peittyvät helposti sekundaaritunteiden ja elämässä opittujen toimimattomien selviytymiskeinojen alle, kuten edellä jo kuvasin. Primaaritunteen tunnistaminen on tärkeää erityisesti siksi, että kun tunnistamme sen, meillä ei ole enää niin suurta tarvetta reagoida asioihin toimintayllykkeen sumentamana, vaan voimme opetella toimimaan tavalla, joka edistää sekä omaa että toisten hyvinvointia.

Tunnesäätelytaidot

Tunnesäätelytaidoissa puhutaan samoista asioista, sillä niissä ensimmäinen asia on tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen. Tunteisiin ja tunneilmaisuun voi vaikuttaa ainoastaan, jos on ensin tunnistanut tunteet. Kirjan mukaan tärkeitä tunnistettavia tunteita ovat tyypillisesti pelko, pettymys, suru, häpeä, syyllisyys, loukkaantuminen, kateus, mustasukkaisuus ja avuttomuuden kokemus. Yhtä lailla tarpeellista on tunnistaa myönteisiä tunteita, kuten iloa, tyytyväisyyttä, helpotusta, uteliaisuutta ja ylpeyttä.

Hyväksyntä toistuva teema

Kirjan joka osiossa toistetaan usein sanaa hyväksyntä. Sillä ei tarkoiteta sitä, ettei itsessä tarvitsisi muuttaa mitään, vaan sitä, että todetaan rehellisesti tilanne. Näin minä tunnen. Tunne ei ole sinänsä ongelma, vaan pikemminkin sen seuraukset, jos annamme itsemme ajautua itseämme tai muita vahingoittavaan käyttäytymiseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tapahtua, jos hoidamme itseämme, kun kielteisiä tunteita herää.

Kirjassa on lukuisia harjoituksia, joita tekemällä voi opetella uusia taitoja. Niitä oppii myös ihan pelkästään kirjaa lukemalla, koska ymmärryksen lisääntyminen muuttaa jo itsessään lukijaa.

En ole vielä ehtinyt lukea, mitä kirja kertoo muista kokonaisuuksista, mutta odotan innolla, mitä tuleman pitää. Voin lämpimästi jo tässä vaiheessa suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin tunneperäisten ongelmien syntyä ja tunnesäätelyvaikeuksia. Uskon että tällä kirjalla on käänteentekevä vaikutus monien tunnesäätelyvaikeuksista kärsivien elämään.